Suuri Käsityö lehden numerossa 3/maaliskuu 2008 oli Anu Harkin kiukkumaija Neiti M. Kiukkusen neuleohje. Päätin siltä istumalta että tuon teen itsekin. projekti osoittautui haastavaksi, sillä olin juuri oppinut kaksi oikein kaksi nurin neulonnan :D päätin silti yrittää. Vartalosta tuli hyvin kummallinen, mutta onneksi hiukset ja vaatteet sen peittävät.

Viimeksi kun tilasin suuren käsityölehden, taisi olla viime vuoden alussa, sain tilaajalahjaksi helmipaketin. Pitkään ne pyörivät vain ajatuksissa, sillä siniset helmet ja muutamat erikoishelmet olivat lasia, enkä halunnut niitä tuhlata. Eräällä luokkatoverillani on ihana avaimenperä, jonka hänen äitinsä on antanut. Siitä lahti inspiraatio ryhmitellä näitä omistamiani helmiä kaulakoruksi ja korviksiksi. Nämä edustivat turkoosin kauteni alkua. Joka jatkui tähän kesään. Nyt syksyn tullen huomaan kaipaavani violettia.

Ja lempi elokuviani on Totoro, sillä se tuo aina hyvän mielen. Erityisesti pienin metsänhenki on über suloinen! Joten virkkasin sen. Siitä tuli noin 2 cm korkea ja liitin sen päähän sellaisen mustan kännykkäkorunarulenkin. Silmät leikkaisn paperista, lakkasin ja liimasin paikoilleen.

Tahdoin virkata asusteiksi kukkasia ja etsin sopivaa ohjetta netistä. Löysinkin, kuten kuvasta näkyy, mutta olenko sittemmin sen linkin hukannut...totta kai. Hyvin tavanomaista minulle. Siivoan kirjanmerkit huolimattomasti. Jos joku tunnistaa tavan niin hihkaiskaa. Tästä meni osa yhdelle ystävälle. Muutama omaan käyttöön, ja loput varastoon.

Tämä kolikkokukkaro sai alkunsa täältä. Ja tässä on minun tulkintani. Vetskari uupuu ja tahdon vihreän rusetin takatukkaan ettei takaraivo ole tylsän oranssi. Hieman isompi kuin alkuperäinen, sillä tällä kokoa on 13,5 cm x 10 cm

Mahtoiko olla viime syksyä kun näin Strömsössä jutun koukkuamisesta. Ja kun aina olen virkannut, aihe alkoi kiinnostaa. Ostin 4mm koukun nyt aluksi, pienempään pitäisi investoida. Tosin hyviä aihe ideoita ei ole tullut. Koukkuaminen, kun perinteisesti on patalappuja varten.

Tahdoin kuitenkin päästä kokeilemaan ja tulos on tässä. Pieni pussukka 11cm x 9 cm vetoketjulla.

Ja mie en sitten vielä osaa bloggeria käyttää, etten tiiä miten nuo kuvat saa tekstin perään...

...no kaipa osa minusta tahtoo näyttää maailmalle tuherruksia, jotka aina vaan päätyvät kaapin uumeniin. Ai miksikö? No, koska teen niitä vain omaksi iloksi ja satunnaisen inspiraation johdosta. Eli käsitöille ei ole sen kummempaa tarvetta (onko koskaan?), mutta pakko purkaa näpertelyn tarvetta johonkin. Tässä vaiheessa voi myös mainita, että onhan minulla myös nukkekoteilu samasta syystä, mutta kaipaahan sitä itse kukin vaihtelua, enkä usko kenenkään tyytyvän yhteen kanavoimistapaan.

Siispä toivotan teidät tervetulleiksi matkaan Kaisan ihmeellisen ajatusmaailmaan! Älkää huoliko, kyllä minulta jotain järkevääkin syntyy...ehkä. Ystäväni ovat myös eteviä monessa asiassa, joten saatan tänne laittaa myös heiltä saatuja upeita lahjoja.